tiistai 30. elokuuta 2016

Vaimoa vailla

Lukupiirissämme on menossa kierros, jossa jokaiselle osallistujalle arvotaan maanosa, johon kirjan pitää liittyä. Lisäksi kirjan nimessä on jollakin tavoin esiinnyttävä luonteenpiirre. Älkääkä kysykö, mistä näitä valintakriteereitä syntyy. Joka tapauksessa tuli minun vuoroni. Maanosana Amerikka (Etelä- tai Pohjois-). Summamutikassa tartuin Robert Goolrickin teokseen Luotettava vaimo (Karisto, 2011).


Teos lähtee liikkeelle talviselta asemalaiturilta wisconsinilaisessa pikkukaupungissa. Rikas Ralph Truitt, jo vuosia sitten leskeksi jäänyt, on astunut tavallisen rahvaan sekaan ja odottaa junalla saapuvaa morsiantaan. Tulevaa vaimoaan hän ei kuitenkaan ole koskaan nähnyt, vaimoehdokkaan kuvakin osoittautuu ihan toisen ihmisen kuvaksi. Junasta kuitenkin astuu kaunis ja vaatimaton Catherine, joka on tarttunut Truittin ilmoitukseen.

Maalaisliikemies etsii
luotettavaa vaimoa.
Käytännön pakosta, 
ei romanttisista syistä. 

Jos jo alku perustuu valheelle, miten pariskunnan käy? Onko vaimo luotettava? Teoksessa on paljon tarkkaa kuvausta ja toistoa käytetty tehokeinona. Motiiveina ovat kylmyys (myös henkinen kylmyys), himo ja dekadenssi sekä Truittin pakkomielle saada hyvittää pojalleen menneet. Teemoja - jaa-a - paremman elämän tavoittelu, kosto ja katumus.

Mikään perinteinen lälly rakkausromaani teos ei sentään onneksi ole. Tarinan ja kielen avulla pyritään kenties salaperäisyyteen ja mystiikkaan, edellisen vuosisadanvaihteen rumankauniiseen tarinointiin. Takakannessa hehkutetaan kovasti ja verrataan moneen klassikkoon. Eihän tämä du Maurierin tasolle yllä, mutta ihan kohtalainen lukukokemus kuitenkin - kaikessa ennalta-arvattavuudessaankin.

maanantai 29. elokuuta 2016

Liebster Award

Sain Anulta Katvealueelta tunnustuksen. Lämmin kiitos!





Tässäpä kysymykset ja vastaukseni niihin:

1. Oletko kissaihminen?


Olen kyllä kissaihminen. Minulla on viimeisen kymmenen - viidentoista vuoden aikana ollut melkein aina kissa. Enää ei ole. Tilda lähti joulupäivänä uuteen kotiin, ja ikävä on vieläkin. Onneksi saan välillä tilannekatsauksia ja tiedän, että Tilda saa elää rauhaisaa kissanelämää lajitoverinsa Jompen kanssa. Oma kissa-allergiani vain paheni vuosi vuodelta. Täytyy siis tyytyä kissattomaan elämään.


 2. Pidätkö pelaamisesta (tietokonepelejä, konsolipelejä tai lautapelejä, ihan mitä vaan)? Mitä pelasit viimeksi?


Pelaan Bubble Witch Sagaa, vaikka en ole kovinkaan hyvä siinä. Tahkoan kuukausikaupalla samaa kenttää. Lautapelejä pelaan joskus, viimeksi varmaan Palkkapäivää tai Afrikan tähteä. 


3. Kirjoitatko itse tarinoita tai haluaisitko kirjoittaa? 


Kirjoitan hieman. Olen käynyt viime keväästä lähtien kirjoittajapiirissä. 


4. Luetko tietokirjoja? Mikä aihepiiri kiinnostaa erityisesti?


Luen kyllä tietokirjojakin. Olen kiinnostunut historiasta ja perinteentutkimuksesta. Toiseen maailmansotaan liittyviä teoksia olen lukenut paljon. Kirjallisuudentutkimus kiinnostaa, ja opetusalaan liittyvä ammattikirjallisuus tietenkin. 


5. Onko jokin kirja jäänyt erityisesti mieleen lapsuudestasi?


Ihan ensimmäiseksi tartuin Suomen kansan vanhoihin satuihin, kun opin lukemaan. Peikkotarinat kiehtoivat mieltäni.  Vähän isompana vaikutuksen teki Veljeni Leijonamieli surullisuudellaan ja kauneudellaan.


6. Minkä kirjan maailmassa haluaisit vierailla?


Haluaisin vierailla Haruki Murakamin Suuren lammasseikkailun maisemassa. Eikös siinä oltu jossakin matkojen takana vuoristossakin? Murakamin kummallisen kieroutuneet maailmat (tai pikemminkin ihmiset) kiehtovat.


7. Oletko kokeillut /aiotko kokeilla nyhtökauraa?


En ole kokeillut. Miksi kokeilisin?


8. Jos olisit supersankari (tai superroisto), mikä olisi supervoimasi?


Jos olisin supersankari, vääntäisin supervoimillani lapsisotilaiden aseiden piiput solmuun ja laittaisin lapset kouluun.


9. Millaista musiikkia kuuntelet mieluiten?


Mieluiten kuuntelen elävää juurimusiikkia - bluesia ja rockia. 


 10. Mistä kirjasta täytyisi ehdottomasti tehdä elokuva?


Näitä on monia, mutta vaikkapa Pierre Lemaitren Näkemiin taivaassa -teoksesta. 


11. Mikä syksyssä on parasta? Jos et pidä syksystä, voit toki kertoa mikä on kamalinta.


Olen kesän lapsi. En pidä syksystä. No, ehkä nämä alkusyksyn kuulaat ja aurinkoiset, värikkäät päivät menettelevät, mutta viimeistään lokakuun alusta pitäisi alkaa kahden kuukauden lakisääteinen loma, jolloin ei olisi lupa siirtyä viltin alta lukemasta mihinkään ulkotiloihin.  Vasta sitten, kun lumi peittää maan ja setripuut, saisi tulla pois luolasta. Kamalinta on siis loskapka, pimeys ja kylmyys. 


Tämä huomionosoitus pitäisi jakaa muutamalle tutustumisenarvoiselle blogille. Tämä on kuitenkin kiertänyt jo paljon, joten annan olla. Hienoja, tutustumisen arvoisia kirjallisuusblogeja on paljon.


 


torstai 25. elokuuta 2016

Kissamainen lukuhaaste

Katastrofaalinen lukukesä on takana. Luin ehkä kaksi kirjaa normaalin kahdenkymmenen sijaan. Oli niin paljon muuta - juhlia, joita edelsivät viikkokausien valmistelut, väsymys, kesä. Kansojen juurilla lukuhaastekin oli ja meni. Luin kyllä Robert Crottetin Kuun metsän, mutta eipä tullut siitäkään kirjoitettua.

Kaipuu kirjojen pariin on ollut kova, ja onneksi siihen on lääkettä. Varauksia napsahtelee noudettavaksi. Ilmoittauduin myös mukaan uuteen lukuhaasteeseen  - Kirjavat kissat -haasteeseen. Jouduin nimittäin viime talvena luopumaan kissastani (toki se pääsi hyvään kotiin), ja ikävä on kova. Katsotaan, kuinka monta kissakirjaa saan haasteeseen luettua. Tällä hetkellä autossa pyörii äänikirjana Lars Keplerin Vainooja, josta ei taida kissaa löytyä.